Nyt minulla ei ole keinoja päätellä, onko kyse häirinnästä vai kiinnostuksen puutteesta. Mutta onko uskottavaa, että blogini kiinnostaisi vain niitä ihmisiä, joille spämmäsin aikaisemmin? Satuin löytämään kaikki näistä aiheista kiinnostuneet silloin? Entä onko uskottavaa, että kaikki tietäisivät jo blogistani?

Yahoo ja Proton Mail sulkivat sähköpostitilini spämmäämisen vuoksi. Outlook sulkee tilini, mutta sen saa aina avattua uudelleen. Tutanota bannasi minut ennen kuin ehdin aloittaakaan. Gmail-tiliäni ei ole ikinä suljettu spämmäämisen vuoksi.

”Sananlevitykseni” on myös kohdannut vaikeuksia muuallakin kuin sähköpostiliikenteessä. Minut on esimerkiksi bannattu Redditistä. Voiko mielenterveysongelmista kärsivä aidosti loukkaantua neuvoistani? Sain enemmän myönteistä kuin kielteistä palautetta. Eikä kukaan esimerkiksi syyttänyt minua antisemitismistä. ”Valemaailman” ylläpitäminen ja julkisen keskustelun kontrollointi netissä mielenterveysongelmaiseksi tekeytymällä kuulostaisi aika oudolta kyllä myös… Epäilen joidenkin myös keränneen jakamiani blogini mainoslappusia pois postilaatikoista.

En pysty rekisteröitymään pakkotoisto.comin keskustelupalstalle: vahvistusviesti ei saavu sähköpostiini. Punkinfinland.netin keskustelupalstan moderaattorit eivät hyväksy viestejäni, joissa on blogini osoite. (Voiko olla synkkiä punkkareiden bileitä, joissa myydään sieluja? Heistä myöhemmin jäljelle jäänyt zombi — kauppasopimuksessa ehkä sovitaan eliniästä — menee sitten juttelemaan Sohvaperunat-tv-sarjasta Punk in Finlandille?)

Ote päiväkirjastani:

”Juntti joka ei ’ota sitä ihan hyvin’. Sanot hänelle olevasi häntä kovempi toto-mies. Siinä isoimmassa toto-pelissä. Mutta tiedät kaiken hevosistakin. Ottaako hän sen hyvin? No ei ota. Ajaa vastaan mopolla kotinurkillasi ja kysyy vilpillisesti reittiä Kauniaisiin.”

Sovitaanko Suomenkin vaalituloksista? Eikä pelkästään suomalaisten kesken?

Päätetäänkö maailmasta judotatameilla ja teepöytien ääressä eikä parlamenteissa?

Voiko tässä olla kyse julkisen puheen ja julkisten tekstien luonteesta? Alhaiseen kastiin kuuluvalla ei ole kuin ne? Hän voi yrittää löytää totuuden jostain julkisten tekstien takaa ja väleistä päättelemällä ja tajuntaansa huumeilla laajentamalla?

Ostin noin vuosi sitten Superdryn (brittiläinen yritys) tennarit nettikaupasta ja PostNord (ruotsalais-tanskalainen yritys) toimitti ne valitsemani noutopisteen sijaan 500 kilometrin päähän Ristijärvelle. He toimittivat myös kaksi muuta pakettia, toisen kolhittuna, muuhun kuin valitsemaani noutopisteeseen, mutta samaan kaupunkiin kuitenkin.

Eilen ulkokuntosalilla treenatessani paikalle saapui mies pienen pojan kanssa tekemään epämääräisen ja spontaanin näköistä voimistelua. Poika tiputti maahan lelupoliisiauton. Juuri ennen kuin ehdin ottaa kuvan siitä, pyysi mies poikaa poimimaan sen maasta. Huomasiko hän minun katselevan sitä?

Onko yleissääntö, että rikkaat eivät tee töitä ja hyväpalkkaisetkin paljon vähemmän kuin luullaan? Vapautuuko moni käytännössä työstä jo työuransa alkuvaiheessa? Tuntumani on, että maailmassa on itse asiassa jossain määrän vähän asiaa… Toimistoissa ei mitenkään voida rakentaa uutta koko ajan itseä kehittäen kahdeksan tuntia päivässä. Onko työ monille jonkin "rahakasan" suosioon pääsemistä ja kulissin ylläpitämistä?

Pukeutuvatko hyväosaiset usein vaatimattomasti häivetekniikkana, koska heidän masentuneita uhrejaan ei kiinnosta panostaa ulkonäköönsä? Tietävätkö he elävänsä väärin, ja onko osa heistä opetettu ankarasti lapsesta lähtien olemaan näyttämättä sitä yhtään? Ja kehittämään itselleen vastuunkantajan ja kurinpitäjänkin roolihahmo?

{Joidenkin kristillisten opetusten mukaan rikkaiden on vaikea päästä taivaaseen. Muut vaihtoehdot ovat kai ikuinen kadotus ja ikuisuus helvetissä. Tälle pitäisi tietenkin olla painava syy. Voiko olla, että sellainen löytyy?}

En pysty esimerkiksi hoitamaan kuulokkeideni takuuasioita suoraan Aiwan kanssa sähköpostitse.

(7.9.2023: Sain yhteyden Aiwaan. He vastasivat toiseen sähköpostiini seitsemän arkipäivän kuluttua. Viime toukokuussa lähettämääni viestiin en saanut vastausta. Uusi sähköpostispämmiaalto ulkomaille ei kuitenkaan tuonut yhtään kävijää blogiini.) {Aiwa-brändin omistaa Sonyn sopimusvalmistaja Towada. Sony näyttäytyi minulle näyissäni jotenkin juutalaisena…}

Eli siis sielu niin sanotusti myytäisiin ja kauppaehtoihin kuuluisi, että minkäänlaista valitusoikeutta ei ole. Taikasysteemi päättäisi peruuttamattomasti henkilön olemassaolon, eikä hän voisi kostaa tai kertoa ulkopuolisille, mitä hänelle tapahtui. Tietoisuudeton ruumis vain jäisi pyörimään tänne.

Ja mitähän kaikkia tällaisia kategorioita voi olla? Saatananpalvojat? Juutalaisten vangit? Eliitin ja hyväosaisten yliluonnollista sisältävät kuviot?

Millainen zombi heistä jää? Voiko riippua esimerkiksi henkilön asemasta saatananpalvojissa? (Ja mikä niitä pyörittää?) Epäilen äitini olevan zombi, jonka on tarkoitus olla ällöttävä, ja jolla on jokin yhteys juutalaisiin. Se ei toisaalta tehnyt minusta saatananpalvojaa ja myös kielsi kiusaamasta muita lapsia. (Paljon pahuutta kyllä tuli myös läpi. Mutta voiko pahuuden pysähtyminen tai vajaaksi jääminen näyttää sellaiselta? Voiko se, zombiäitini, kuulua viimeisiin vielä enkeleiksi laskettaviin zombityyppeihin? {Sisäinen zen-etsiväni myös aavistelee vihollisen juonta, jossa äitini ja minun valehdellaan olevan juutalaisia, jotka voivat olla etnisesti mitä vaan ja jotka lisääntyvät erikoisella tavalla.})

Onko heitä hyvä pamautella varmuudella zombeiksi vai kannattaisiko odotella niin kauan kuin voi edes toivoa jotain muuta?

{Valemuisto jostain lapsuuteni tuttavasta puhumassa ”ramboriskistä”.}

Se ei toimi kunnolla. Alla muutama esimerkki:

https://youtu.be/dr78CdF9ANc

https://youtube.com/shorts/LpejIYrNqyY

https://youtube.com/shorts/rBbYTLn8hG8

(Vladimir Putin ilmestyi näkyihini sekä saatanana että ”korealaisena”. Voivatko nämä olla todellisia rooleja organisoidussa pahuudessa?)

Muistan, kuinka päiväkodissa minua kohtaan aikaisemmin ystävälliset tytöt muuttuivat yksi toisensa jälkeen jotenkin ”pikkumyymäisiksi”. Miten tytöt kasvatetaan?

”Miehet ovat sellaisia.”, naiset sanovat sen sijaan että sanoisivat: ”Miehemme eivät ole musashi-tyypin miehiä.”?

{Voiko myös homoilla olla vähemmän tietävä ja vähemmän paha seksipartneriluokka?}

Haluavatko kaikki miehet olla ”hyviä kovia jätkiä”? Onko se paras tyyli? Häiritseekö joitakin miehiä, jos joku on oikeasti sellainen?

Minulla on muisto äidistäni kertomassa, että hän etsi hyväsydämisimmän helvetin enkelin isäkseni. Kävikö tälle huonosti elämässä? Olivatko kummatkin vanhempani jo ”zombeja” tehdessään minut? Huijattiinko heidät ”saatananpalvojiksi”? (Johdatella henkilö tekemään jotain, mitä hän ei tekisi, jos tietäisi jotkin seikat? Jättää tietoisesti nämä seikat kertomatta? Suositella tietoisesti henkilölle jotain, mikä ei ole paras hänen itsensä kannalta?)  Eikö epäreiluus olisi ollut heille lopulta tärkeää, väline- tai itseisarvona, toisin kuin hyvin monille muille?