Ovatko amoraaliset ei-niin-pahat maskuliiniset miehet isoimmassa vaarassa joutua ikuiseen kadotukseen? Suojellaanko hyviä erikseen ja kilpailevatko amoraaliset miehet amoraalisista naisista, jotka pitävät moraalisista miehistä jollain tasolla enemmän?

Moraaliseksi syntyneiden ja amoraaliseksi syntyneiden pitäisi olla samalla viivalla hyvien arviossa… Ainakin sikäli kun asian voi korjata myöhemmin? Ratkaisevatko tekosi kohtalosi?

Ovatko jotkut lähteneet ikuiseen kadotukseen sodissa, joihin kuninkaallisia (viimeisiä varmoja selviytyjiä?) on osallistunut?

Valemaailma luonnontiede- ja taloustiedehuijauksineen, yliluonnollisen salaaminen, puhumattomuus amoraalinen—moraalinen-ongelmasta…

Saavatko pahat pisteitä sotiin osallistumisesta? Palkitsevatko proaktiiviset alkupahat heitä muistuttavat?

Onko hyviä joutunut ikuiseen kadotukseen? Onko sille perintöyhdistyksiä?

{Ikuinen elämä ja mindfulness eli ”ikuisuustilanne”? ”Hyvä olo, hyvä ympäristö ja hyvä seura”?}

{Entä sitten pahan, hyvin vakaviin tekoihin syyllistyneen, ihmisen ”korjaaminen” yliluonnollista reittiä? (Esimerkiksi hyvän ihmisen olemassaolon päättämisen vakavuusaste on minulle ääretön.) Tällainen muutos olisi niin iso, että sitä voisi pitää kuin uuden ihmisen luomisena. Ajatuskoe: kumpi olisi nätimpää, pahan ihmisen muuttaminen rationaaliseksi moraaliseksi ihmiseksi vai pahan ihmisen tappaminen ja — oikeasti, ei metaforisesti — uuden rationaalisen moraalisen ihmisen luominen?}