Olet tietoisuus eli tietoisen kokemuksen kokijayksilö. Voit olla tajuissasi tai tajuton.

Tunnistat oman tajuissaolosi ja oman olemassaolosi. Saat täyden varmuuden niistä.

Tietoisuus voisi mahdollisesti olla hieman unihalvausta rajummassa tilassa tajuissaan mutta ilman vapaata tahtoa tai illuusiota siitä. Mikään teko, edes pelkkä tahtomusteko, ei onnistuisi tai tuntuisi onnistuvan silloin sinulta. Et voisi edes yrittää liikuttaa raajaasi. (Etkä edes tahtoa yrittää liikuttaa raajaasi?) Voit tietää millainen sellainen tila olisi kuvittelemalla ja näyttelemällä sen.

Vain tietoisuus voisi olla vapaa, joten olemme ainakin puolivälissä mahdollisuutta vapauteen. Muu on kuollutta ainetta tai muuta olevaista. Siellä ei olisi tekijää. Olemme kyllä kai aineesta riippuvaisia. Siis aivojen pyörittämiä tietoisuuksia.

Tunnistat muutakin kuin tietoisuutesi ja tajuissaolosi olemassaolon. Esimerkiksi teoiltasi tuntuvia tapahtumia. Jos vapaudettomuus on totta, kyse on ”mukateoista” (tahdon [tahto liikuttaa kättä illuusiolla sen itse valitsemisesta] ja tahdotun tapahtuman [kädenliikutus illuusiolla sen tekemisestä itse] tapahtumisesta peräkkäin) ja jos vapaus on totta, kyse on teoista. Tunnistat niiden alun ja lopun.

{Tahto ja toiminta vaikuttaisivat tapahtuvan suht yhtäaikaisesti.}

(Teko, jonka syy ei ole vapaus, ja jonka tilalla ei olisi voinut olla toista tekoa, ei minusta ole oikea teko.)

Voit myös tunnistaa ilmeisesti ulkopuolisten voimien, kuten hyvin voimakkaan tuulen tai toisen henkilön, liikuttavan kättäsi. Nämä tapahtumat eivät tunnu omilta teoiltasi. Asiat olisivat hyvin hullusti, jos ne olisivat, joten olet luultavasti oikeassa.

Kallistun siihen, että tunnistat oikein loputkin: tietoisuuksilla on kyky saavuttaa täysin vapaan tahdon tila. Olemme siinä suurimman osan ajastamme.

Laboratoriotutkimuksissa havaittu valmiuspotentiaali ei kumoa vapaata tahtoa. Se on kyllä kiinnostava. Tapahtuuko 0,3 sekuntia ennen jokaista tekoasi todella niihin liittyvä aivotapahtuma? Onko koehenkilö ikinä yrittänyt rikkoa ennustetta, jonka hän näkee monitorissa edessään? Eikö hän ikinä voisi tehdä tekoa yllättäen? Havaittaisiinko tiedostamattomasti aluillaan olevien tekojen tietoisia pysäyttämisiä?

(Kun Libet’n kokeessa koehenkilö ilmoittaa tehneensä päätöksen liikuttaa sormeaan, kyse ei ole nähdäkseni oikeasta päätöksestä. Ihminen ei toimi
niin. Oikea päätös on vasta sormen liikahduksessa.)

[A. Kova determinismi: Maailmankaikkeus aiheuttaa tahtosi liikuttaa kättäsi, kätesi liikkumisen ja illuusiosi niiden tekemisestä itse.

B. Kompatibilismi: Se lasketaan vapaudeksi.

C. Agentti-kausaalinen libertarianismi: Sinä vapaana agenttina ja tässä suhteessa muusta maailmankaikkeudesta riippumattomana olet syy tahdollesi liikuttaa kättäsi ja sen liikkumiselle.

Jotkut uskovat satunnaisuuden olemassaoloon. Sekin olisi minusta vapaudettomuutta kuten determinismi.]