”Amoraalista” ei voi millään sanoilla saada tilaan, jossa epäreiluus häiritsee häntä ja hän tuntee tarvetta toimia oikein. ”Hän tuli olevaksi, hän on tällainen ja hänelle käy näin.” ei tee mitään.

Amoraaliset joita jotkin epäreiluudet häiritsevät?

Amoraaliset joita epäreiluus ei häiritse, mutta joille se ei ole tärkeääkään?

Amoraaliset joille ”hyvän voitto” — maanpäällinen tai ”taivaallinen” — kävisi ja amoraaliset joille se ei kävisi?

(Epäreiluuden kokemus silloin kun et saa mitä haluat, ja haluamasi sisältää epäreiluutta, on eri asia. Samoin epäreiluuden tai rumasti käymisen tasaaminen lisäämällä sitä.)