Mainitsin aikaisemmin kiusaamisen ja luokkaerojen ylläpitämisen. Voiko olla, että toimivasta ihmisen peruskokemuksesta — sosiaalisuus, ruumiin liikuttelu, äänentuottoelimistön käyttö, taiteilu, esiintyminen… — on järjestetty hierarkkinen niukkuus?

Onko yleissääntö, että rikkaat eivät tee töitä ja hyväpalkkaisetkin paljon vähemmän kuin luullaan? Vapautuuko moni käytännössä työstä jo työuransa alkuvaiheessa? Tuntumani on, että maailmassa on itse asiassa jossain määrän vähän asiaa… Toimistoissa ei mitenkään voida rakentaa uutta koko ajan itseä kehittäen kahdeksan tuntia päivässä. Onko työ monille jonkin "rahakasan" suosioon pääsemistä ja kulissin ylläpitämistä?

Pukeutuvatko hyväosaiset usein vaatimattomasti häivetekniikkana, koska heidän masentuneita uhrejaan ei kiinnosta panostaa ulkonäköönsä? Tietävätkö he elävänsä väärin, ja onko osa heistä opetettu ankarasti lapsesta lähtien olemaan näyttämättä sitä yhtään? Ja kehittämään itselleen vastuunkantajan ja kurinpitäjänkin roolihahmo?

{Joidenkin kristillisten opetusten mukaan rikkaiden on vaikea päästä taivaaseen. Muut vaihtoehdot ovat kai ikuinen kadotus ja ikuisuus helvetissä. Tälle pitäisi tietenkin olla painava syy. Voiko olla, että sellainen löytyy?}