Onko teurastamiseen päättyväkin elämä sellainen lahja tuotantoeläimelle, että niiden antamisen jatkamista on syytä tukea?

Voiko eläintuotanto ikinä olla hyväksyttävää? Onko se aina hieman rumaa ainakin?

(Vai huomaavatko ne edes elämäänsä?)

Pitäisikö eläinoikeuspuheeseen lisätä täsmennys, että kyse on myös eläinten oikeudesta jäädä syntymättä? Mihin asti eläintuotantoa voidaan puolustaa sillä, että näin eläimet saavat elämän? Lievittääkö se ainakin aivan uniikilla tavalla lihansyönnin rumuutta?

(Eläin ei olisi voinut syntyä kovin toisenlaiseksi tai aivan toiseen paikkaan. Potentiaali sille oli tietynlaista ja se — ja sitä oli vain se — oli vain tietyissä paikoissa. Ainoa toinen vaihtoehto tämän asian suhteen oli olevaksitulemattomuus. Lisäksi on sitten se, mikä voi mennä monella tavalla.)

Ihmiselämänkin voi ottaa antinatalistisesti, mutta itse kyllä tasaannuin muualle.

Onko esimerkiksi ”kalanviljely” rumaa ”todellisuudella leikkimistä”? (Tietoisuusmuovailuvaha?) Kaunis elämä ei taida sisältää sellaista.

Voitko ikinä minimoida eläinten kärsimyksen ja ennenaikaisten kuolemien määrän, hyönteiset mukaan lukien, syömällä jotain muuta kuin kasveja?