Muistinmenetyksen jälkeen muistin voi saada takaisin kannabiksen tai hypnoosin avulla. Ehkä myös ihan vaan pysähtymällä muistelemaan. Muistoja voi myös palautua mieleesi itsestään. Usein kyse on siitä, että assosioit ne jostain kokemastasi. ”Tästä tulikin mieleeni.” Yksi muisto voi myös johtaa toiseen muistoon tällaisen mielleyhtymäreitin kautta. Kannabiksen tiedetään voivan voimistaa assosiointia ja vaikuttavan aivojen muistialueisiin.

(Voivatko liian hyvät kärsimyksenvähentämisohjeet torjua kannabiksen aiheuttaman traumaflashbackin? Niissä on kokemuksina myös huonoa; dissosioin itseni kerran ulos ruumiistani katonrajaan / mustaan ulkoavaruuteen ja pelkäsin aika pitkäänkin, etten pääsisi enää takaisin. ”Suojaudu ilmeisiltä vaaroilta ja sen jälkeen vain katso mitä tapahtuu.” on ehkä paras ohje tämäntyyppiseen huumeidenkäyttöön, jos joku siihen haluaa ryhtyä.)

Mieli tuottaa myös valemuistoja. Todisteita voi periaatteessa yrittää etsiä sekä muistoille että valemuistoille. Ilman muistinpalautusyritystä, niin vaikeaa ja huonosti toimivaa kuin se onkin, ei ole mitä etsiä.

(”Otetaan nämäkin talteen. Voit julkaista kirjana tulevaisuudessa.”, kun potilaalta tulee satanic ritual abuse -matskua. Voiko hän myös tavoittaa jotain kaunokirjailijana siinä tilassa?)

Uusien muistojen tulisi sopia yhteen keskenään ja myös aiemmin muistamasi kanssa.

Valemuistojen ja oikeiden muistojen erottaminen toisistaan niitä tunnustelemalla on hyvin vaikeaa. Jotkut muistot voivat silti tuntua ”kristallinkirkkailta” ja jotkut esimerkiksi ”95-prosenttisen varmoilta”. Se, miltä ne tuntuvat, voi myös muuttua ajan kuluessa. Osa muistoista voi säilyä todentuntuisina ja osa alkaa tuntua epävarmoilta tai valemuistoilta.